Yhtenä iltana raskaan
työpäivän päätteeksi kävelin metroasemalle mennäkseni kotiin. Silmiini
sattui eräs tyttö kädessään pala paperia joka muistutti bridgen
konventiokorttia. Keskustellessani hänen kanssaan hän sanoi että hänellä
oli ollut kiistaa bridgepartnerinsa kanssa. Tarjouduin pelaamaan hänen
kanssaan illalla ja vaikka hän neuvoi minua kieltäytymään, hän lopulta
suostui. Olin hieman yllättynyt, koska en tiennyt tällä puolella kaupunkia
olevan yhtään bridgekerhoa, mutta hän opasti minut rakennukseen jossa oli
tammiset ovet ja kehnokuntoinen Jugend-tyylinen eteisaula, josta menimme
hissillä (ensimmäisen sukupolven itsepalvelumalli) kuudenteen kerrokseen. Hän
lohdutti minua että emme ole menossa mihinkään tavalliseen bridgekerhoon
vaan eräänlaiseen Salabridgekerhoon. Tässä oli kaikki selitykset mitkä
sain. Samassa saavuimme suureen huoneeseen missä oli jo noin 50 pelaajaa
aloittamassa pelin.
Pelatessamme vanhempaa
pariskuntaa vastaan

Itä, miespuolinen,
oli jakaja ja avasi 1ª,
passasin ja Lännen vastaus 3NT
alertoitiin ja selittettiin ”Vaatimus patavalttina, lupaa kaksi kolmesta
korkeimmasta patakortista”.
Otin aikalisän. Minulle
oli selvinnyt, että oikeanpuoleinen vastustaja oli kertonut missä maassa
kontrollikysely oli tehty. Oli myös selvinnyt että tarjoamalla 4 §
tai 4 ©
Itä voi tehdä saman kyselyn muissa väreissä. Mutta mistä tässä on
kysymys?! Nostin hartioitani ja katsoin uudestaan korttejani.
§
”Miten voin tietää mistä
maasta teen lähdön?”
§
Oikeanpuoleinen vastustajani
osoitti oikealla etusormellaan ilmaa ja kohotti samanaikaisesti vasenta
kulmakarvaansa ”Aha!” Hän sanoi

Partnerini ajatteli, että –480 on aika normaali tulos tässä jaossa, mutta minä olin närkästynyt koska vastustajani olivat tarjonneet jaon älykkäästi näyttämättä heikkouttaan ristissä.
Onneksi vastustajani eivät
päässeet aloittamaan tarjoamistaan seuraavassa jaossa. Olin avaaja ja tein
avauksen 1NT jonka partnerini nosti 3NT:iin.

Länsi aloitti
patakolmosella johon Itä pelasi rouvan. Näytti oikealta hetkeltä tehdä
vaikutus partneriini parikilpailutekniikastani. Voisin ottaa lähdön ässällä
ja pelata ristiä ässälle (estäen Idän kiinnipääsyn). Mutta tajusin että
minun oli katsottava heidän konventiokortistaan käyttävätkö he lähdöissä
11-sääntöä. Yksi silmäys riitti ja näin pahaenteisen lähtökorttisäännön:
Neljänneksi suurimmalla 3NT:tä vastaan jos lähtijän kädessä on
alle 7 pistettä, muuten kolmanneksi / viidenneksi suurimmalla.
Apua, jos lähtö on
tehty 5 kortin tai pidemmästä väristä (hyvinkin luultavaa, koska hän
olisi lähtenyt hertalla 4-4 tai 4-5 yläväreistä), tulisi lähtö laistaa
ja kaksoisleikata ristiä myöhemmin lähtijältä. Jälkimmäinen pelitapa
olisi teknisesti paras. Pelasinkin lähtöön patanelosen ja Itä palautti
seuraavaan tikkiin herttaa ysille ja lännen kuninkaalle. Länsi jatkoi
herttaa suoraan ässä-sotamies haarukkaani ja menetin lopuksi ainoastaan
ristitikin saaden sitoumukseen ylitikin. Tämä ei ollut hyvä tulos.
Ja nyt vasemmanpuoleinen
vastustajani tiesi mitä hänen partnerillaan oli; Hänen oma herttahonöörinsä
paljasti oliko hänen partnerinsa avannut oikealla avauskädellä vaiko
psyykkisellä tarjouksella. Ajattelin, että hän psyykkasi, mutta kuinka
saisin partnerini ymmärtämään sen? 2NT näytti liian kovalta
tarjoukselta jopa itselleni, joten kahdensin uudestaan. Vasemmanpuoleinen
vastustajani tarjosi 2 ©
jota seurasi kaksi passia ja olin taas
vaikeuksissa.
Pieni ääni
takaraivossani sanoi ”Hillitse itsesi” mutta nämä salakielihyypiöt
alkoivat käydä hermoilleni joten kahdensin vielä kerran. Uskokaa tai älkää
mutta oikeanpuoleisella vastustajallani oli normaali kolmannen käden avaus:
10p. ja 5-5 värit §/©.
Näin lepääjänä tulevamme teloitetuiksi 2 ª
kahdennettuna –sitoumuksessa korttieni tullessa pöytään.
Näin jatkui ja jatkui. Sen sijaan että minulla olisi ollut hauskaa pelatessani tämän partnerin kanssa, yritin koko ajan yhä enemmän hakea hyvitystä huonoon tulokseemme. Partnerini sitä vastoin näytti hyvin rentoutuneelta ja hän selvästikin nautti nähdessään kärsimykseni. Kun illan viimeinen jako tuli pöytäämme, tunsin häpeissäni vainoharhaisuuden merkkejä itsessäni.

Jakajana poimin
seuraavat kortit käteeni ja avasin 1 ¨,
vasemmanpuoleinen vastustajani tarjosi 1 ª
ja partnerini korotti 2 ¨:n.
Nyt oikeanpuoleinen vastustajani kahdensi joka alertoitiin ja selitettiin sen
lupaavan korotuksen padassa luvaten joko A:n tai K:n. Olin nähnyt tämän jo
kerran aiemmin, käyttökelpoinen konventio osoittamaan partnerille että hän
voi lähteä omasta väristään.
Yrittäen päästä
kahdentamaan heidät kolmen tasolla tarjosin 3 ¨
ja sarja jatkui pass-pass-3 ª.
En voi toistaa mitä
tapahtui seuraavaksi, mutta hämärästi muistan tappelun, rauhoittavia
sanoja, tunsin maan häviävän jalkojeni alta ja sitten : Täydellinen
pimeys, betoni ja sade.
Jälkeenpäin kaikki on
selvää. Partnerini kasvot olivat yhä muistissani aamulla, mutta en tiennyt
edes hänen nimeään. Yksitoista iltaa peräkkäin kävin uudestaan tuossa
rakennuksessa, mutta joka kerta kerros oli aivan tyhjä. Viimeisellä kerralla
ryhmä rakennusmiehiä oli rakentamassa kerrokseen hammaslaboratoriota.
Viimein tapasin rakennuksen omistajan joka kertoi että oli ainoastaan kerran
vuokrannut huoneiston Greenspan –nimiselle miehelle, mutta ainoastaan
kerran. Herra Greenspan ei ollut jättänyt itsestään osoitetietoja eikä
puhelinnumeroa. Puhelinluettelosta ei myöskään löytynyt ketään Greenspan
–nimistä henkilöä.
Vuosi myöhemmin tapasin
muutamia ihmisiä salausalan piireistä, mutta ilman tulosta. Kukaan ei ollut
koskaan kuullutkaan Greenspan –nimisestä miehestä saati Salabridge
–kerhosta kuten ei myöskään henkilöistä, joiden nimi yhdistetään
Purple –koodin laatijoihin. Kuten tiedetään salatieteellä ja Bridgellä
ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tiedän, mitä minun pitää
tehdä.